Miksi tämä blogi?

Uskon vahvasti demokratiaan. Kansalaiskeskustelulla vaikutetaan.

Olen syntynyt kolme vuotta II maailmansodan päättymisen jälkeen. Kuulun onnekkaisiin suuriin ikäluokkiin, jotka ovat eläneet rauhan, hyvinvoinnin ja edistyksen Suomessa ja Euroopassa. Varhaisesta nuoruudestani lähtien olen tuntenut vetoa ”Eurooppaan” ja oivaltanut Euroopan yhdentymisen rauhan ja vaurauden projektina. Kun Suomikin saattoi tähän kehitykseen täysivaltaisesti osallistua Berliinin muurin murtumisen jälkeen, olin helpottunut ja onnellinen.
Nyt suotuisa kehitys tuntuu pysähtyneen. Elämme epävarmoja aikoja. Suomea, koko Eurooppaa ja maailmaa ravistelevat sekä taloudelliset että poliittiset kriisit. Yltiönationalismi nostaa päätään. Rauha on rikkoutunut jopa omassa maanosassamme. Esille nousee kylmän sodan aikaisia kysymyksiä, joihin ei olisi uskonut Euroopassa palattavan. EU:n rauhan projekti on uhattuna. Se on saatava raiteilleen.

Kiihtyvästi globalisoituneessa maailmassa ja maailmantaloudessa tämän projektin eteneminen on edelleen välttämätöntä. Vain yhdentyneenä voimme turvata maanosamme rauhan ja hyvinvoinnin ja toimia vaikuttavasti koko maailman hyväksi. Vain yhdessä voimme vaalia vapaita eurooppalaisia arvojamme ja säilyttää ne lastenlapsillemmekin. Perusarvoistamme − demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, sananvapaus – on muistutettava painokkaasti. Ne tarvitsevat puolustajia.

Euroopan unioni tarvitsee kansalaistensa tuen. Meidän eurooppalaisten on tutustuttava toisiimme ymmärtääksemme, että meillä on sittenkin enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Euroopan monimuotoisuutta ja yhtenäisyyttä on tuotava esiin. On myös muistutettava Euroopan ikävästä historiasta, jotta opimme. Emme saa käpertyä itsekkäästi sisäänpäin emmekä antaa periksi populismille. Niiden jäljet pelottavat. EU on pehmeän siviilivallan yhteisö, jonka voima on kansalaisyhteiskunnassa. Keskustelun kautta luodaan vahvempaa Eurooppaa ja parempaa maailmaa.

Mitä aiheita?

Olen koulutukseltani ekonomisti, toiminut tutkijana ja virkamiehenä sekä kotimaassa että EU:n tasolla. Olen seurannut läheltä Suomen valmistautumista EU-jäsenyyteen ja euroalueen syntyä. Olen ollut ensimmäisten virkamiesten joukossa valmistelemassa Euroopan keskuspankkia Frankfurtissa ja näköalapaikalla Suomen Pankin johtokunnassa euron käyttöönoton ensimmäisenä vuosikymmenenä. Olen työskennellyt mielenkiintoisten eurooppalaisten virkamiesten kanssa ja useisiin olen vieläkin yhteydessä. Olen aina ollut ”yhdistysihminen” ja vaikuttanut monissa järjestöissä ja toimissa myös siirryttyäni eläkkeelle vuonna 2010.

Nyt haluan arvioida mennyttä ja tulevaa menneen valossa avoimin mielin Euroopassa kuljeskellen. Haluan kirjoittaa elämästä ja Euroopasta: taloudesta, kulttuurista, tapaamistani ihmisistä ja kohtaamistani ilmiöistä – eurooppalaisen suomalaisen näkökulmasta.

Toivon ajatusteni innostavan myös muita kansalaisia tutkiskeluihin suomalaisuudesta, eurooppalaisuudesta, maailmankansalaisuudesta.