Toisen maailmansodan runteleman Euroopan vakaa kulku rauhanliitoksi, vauraaksi ja liberaalin demokratian ja ihmisoikeuksien toteuttajaksi on globaalilla tasolla tarina vailla vertaa. Nyt Kreikan onnettoman kehityksen myötä koko menestystarina uhkaa päättyä ja epävarmuus Euroopan tulevaisuudesta lisääntyä.
Meille eurooppalaisille maanosamme yhdentyminen on globalisaatiostrategiamme, sen lisäksi että se on edelleen oleellinen rauhanprojekti.
Aikamme merkittävin megatrendi, globalisaatio, on avannut markkinoita ja tuonut vaurautta, mutta myös muuttanut maailman työnjakoa. Eurooppa ei ole toistaiseksi pystynyt tarvittaviin taloudellisiin rakennemuutoksiin, vaan on takertunut vanhaan. Populistiset voimat hyödyntävät kansalaisten pelkoja lietsoen nationalismia ja protektionismia. Globalisaatio on kuitenkin peruuttamaton jo siitäkin syystä, että sen perimmäinen käyttövoima on teknologinen kehitys ja internet, joita ei saa peruutettua.

Eurooppalaisten ainoa keino vaikuttaa arvojensa puolesta, esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden pelisääntöihin, on toimiminen yhdessä globaalilla tasolla.
Tämä pätee myös moniin muihin elintärkeisiin ilmiöihin, jotka eivät kunnioita kansallisvaltioiden rajoja, kuten ilmastonmuutokset, lisääntyneet pakolaisvirrat. Nämä kaikki huutavat yhtenäisyyttä Eurooppaan – puhumattakaan yhä imperialistisemmaksi muuttuneen ja demokratiakehityksessään taantuneen Venäjän toimista EU:n rajoilla.
Tämän vuoksi Kreikasta irti päästäminen on vaarallista, vaikka Kreikan käyttäytyminen onkin ollut sopimatonta. Euro ei ole pelkkä valuuttajärjestelmä. Euroalue on rahaliitto, josta eroaminen huojuttaa koko sen luottamusperustaa. Ja – kuten Saksan liittokansleri Merkel on sanonut – ”jos euro huojuu, huojuu koko Eurooppa”.

Eurooppa-projekti on tänään vähintään yhtä tärkeä kuin sitä perustettaessa. Kansalaisten myös Suomessa on syytä toivoa johtajiltaan kärsivällisyyttä ja viisaita eurooppalaisia päätöksiä.