Ranskalaisen Le Monden artikkelissa syyskuussa ilmaistiin jälleen huoli Euroopan ongelmista, joiden todettiin (jälleen) kumpuavan väestön ikääntymisestä ja teknologisen kehityksen hiipumisesta ( « La vie sans croissance – destin des pays industrialisés. La stagnation résulterait de l’épuisement du progrès technique et du vieillissement de la population », Le Monde 3.9.2015).
Tämän vuoksi on mielenkiintoista, että Saksassa on viriämässä keskustelua, joka viittaisikin Euroopan parempaan tulevaisuuteen. Ohessa pari esimerkkiä näistä vielä ehkä piilossa olevista toisen suuntaisista puheenvuoroista.
Euroopan väestö saa voimakkaan kasvusysäyksen muuttoliikkeen ansiosta
Saksalainen, maailmanlaajuisesti toimiva konsulttitoimisto Simon-Kucher & Partners juhlisti syyskuussa 30-vuotista toimintaansa Frankfurt am Mainissa pidetyssä seminaarissa. Toimiston perustaja Prof. Dr. Hermann Simon, (kirjoittanut mm. Hidden Champions of the 21st Century) viittasi juhlaesitelmänsä aluksi Le Monden artikkeliin ja muutamiin muihin kasvupessimisteihin, mm. kansantaloustieteilijöihin Daniel Cohen, Larry Summers, Robert J. Gordon. Hänen viestinsä oli kuitenkin positiivinen näkemys siitä miten maailman kehittyy vuoteen 2030 mennessä, ja etenkin vuoteen 2050 mennessä, mikä on vain 35 vuotta eteenpäin! Hän havainnollisti maailman talouskasvuennustettaan esittämällä, että vuoden 2030 tilanteessa koko maailman reaalinen bruttokansantuote olisi kasvanut kaksi kertaa Yhdysvaltain nykyisen bkt:n verran. Arvio perustuu varsin maltillisiin keskimääräisiin kasvulukuihin v. 2014-2030, ja ilman että Afrikan kasvua on otettu huomioon.
Hänen pitemmän aikavälin positiivinen talousnäkemyksensä perustuu Euroopan väestön kasvuun. Kun YK:n ennuste (vuodelta 2012) osoittaa esim. Saksan väestön vähenevän nykyisestä 82 miljoonasta 73 miljoonaan, hän ennustaa väestön kasvavan 93 miljoonaan. Näin suuri väestönkasvu on hänen visiossaan mahdollista siksi, että vaikka syntyvyys Euroopassa on alhainen Eurooppa hyötyy muun maailman huikeasta väestönkasvusta maahanmuuton ansiota. 35 seuraavan vuoden aikana Saksaan tulisi 600 000 maahanmuuttajaa vuodessa, ja näin etenkin nykyisin Ruhrin alueella ja entisen Itä-Saksan alueella tapahtunut väestökato pysähtyy ja väestömäärä kääntyy nousuun. Koko Euroopan osalta hänen visionsa on pitkälti samanlainen. Euroopassa sisäinen muuttoliike suuntautuu idästä länteen ja etelästä pohjoiseen.
Tämän perusteella Prof. Simon tiivistää luentonsa ensimmäisen opetuksen: ”Voidaan realistisesti odottaa uutta maailman talouskasvun vaihetta. Vuonna 2030, Kiina, Yhdysvallat ja EU ovat kolme maailmantalouden toimijaa. Muut pelaavat toisessa liigassa. Afrikan rooli kasvaa, mutta epävarmoin tuloksin. Eurooppa on kasvualue, jonka sisällä nähdään merkittäviä siirtymiä taloudellisessa painoarvoissa.”
Professorin koko luento on varsin mielenkiintoinen hänen käydessään läpi visioonsa liittyviä haasteita, joista aivan ensimmäinen valtava tehtävä on luonnollisestikin maahanmuuttajien integrointi uuteen ympäristöön ja ylipäänsä koulutus. Suurten haasteiden edessä ovat myös yritykset, joiden on pystyttävä hyödyntämään hänen visioonsa sisältyvää kansainvälisen kaupan valtavaa kasvua. Hän muistuttaa, että ”maat eivät vie, vaan yritykset ja niistäkin vain vahvimmat. Maan vientimenestys todistaa että maassa on innovatiivisia, vahvasti kansainvälisesti kilpailukykyisiä yrityksiä.”
Korkeaa teknologista osaamista on Euroopassa – mutta hajallaan
Täällä Saksassa teknologiakeskustelun ytimessä on Industrie 4.0.-ohjelma. Jälkimmäinen viittaa neljänteen teolliseen vallankumoukseen erotukseksi kolmannesta, automaatioon perustuvasta vallankumouksesta. Tämä Saksan opetus- ja tutkimusministeriön tukema teollisen internetin hanke on esimerkki siitä, miten kone-, tieto- ja viestintätekniikan yhdistämisellä lisätään tehokkuutta ja parannetaan toiminnan tuottavuutta.
4.0.-vallankumouksen ansiosta kone- ja laiteteollisuuden osaajana tunnettu Saksa aikoo myös tulevaisuudessa pysyä merkittävänä valmistavana teollisuusmaana hyödyntämällä yritystensä osaamista tuotannon- ja toiminnanohjausjärjestelmien toimittajana ja ”älykkäiden” koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden valmistajana. Tavoitteena on kytkeä ohjausjärjestelmät ja älykkäät koneet ja laitteet tietoverkon välityksellä pitkälti itseohjautuviksi järjestelmiksi. Samalla asiakkaat ja liikekumppanit integroidaan osaksi yritysten liiketoimintaprosesseja ja arvoketjuja.
Vaikka Saksassa on varauduttu strategian toteuttamiseen vähitellen pitemmän ajan kuluessa, jo nyt on saatu merkittäviä tuloksia. Harvard Business Reviewin huhtikuun 2014 numerossa suitsutettiin saksalaisten firmojen (Schmitz-Cargobull, BMW) huippumoderneja, uusinta teknologiaa hyödyntäviä logistisia ratkaisuja, joilla yritysten kannattavuus on trimmattu huippuunsa. Menestystekijöitä tuodaan esille teollisen internetin perusideat: kerättyjen tietovirtojen hyödyntäminen koko tuotanto- ja jakeluketjun integroimiseksi; asiakasarvon optimointi koko ketjun tasolla, tiivis yhteistyö kaikkien osapuolien kanssa niin että pystytään nopeasti parantamaan tuotantoprosesseja; teknologisen osaamisen hiominen räätälöityjen ratkaisujen tarjoamiseksi asiakkaille. Artikkelissa todetaan, että saksalaiset yritykset ovat onnistuneet erittäin kilpailluilla markkinoilla huolimatta siitä, että Länsi-Euroopassa on maailman tiukimmat säännöt koskien työvoimaa ja tuotantovälineitä.
Vaikka keskustelu Saksassa on lähtenyt liikkeelle teollisesta internetistä ja sen hyödyntämisestä ”tulevaisuuden tehtaan” suunnittelussa, keskustelu on laajenemassa. Jatkuvasti ilmestyy uusia kirjoja esineiden internetistä (esim. joulukuussa 2014 ilmestynyt „Internet der Dinge“ tai tuore „Netzwerke der Zukunft – Zukunft der Netzwerke (Mittelstand im Fokus)”. Näissä kirjoissa pyritään selostamaan neljänteen teknologiseen vallankumoukseen osallistumisen välttämättömyyttä myös keskisuurille yrityksille ja tavallisille kansalaisille, mm. mitä tapahtuu kun laitteet keskustelevat keskenään ilman että me ohjaamme niitä. Tästä hyvä esimerkki on kysymys, mitä tapahtuu kun jääkaappi kirjautuu verkkoon tilatakseen ruokaa, mikä on äskettäin ilmestyneen kirjan otsikko (”Was macht mein Kühlschrank im Netzt”).
Luonnollisestikaan pelkkä keskustelu ei vielä tuota vallankumouksen tarvitsemia innovaatioita. Tarvitaan vankkaa ja monipuolista osaamista, tutkimusta, kehittelyä, luovaa mieltä, uusia rahoitusmalleja. Paitsi Saksassa, muuallakin Euroopassa, mm. Suomessa löytyy korkeaa osaamista ja innovatiivisuutta. Näyttöä löytyy esim. patenttien määristä. Niillä mitattuna eurooppalaiset maat, esim. Saksa ja Pohjoismaat, ovat kärkijoukossa. Onkin vaikea pitää perusteltuna Le Monden artikkelia teknologisen kehityksen hiipumisesta Euroopassa. EU:ssa tarvitaan kuitenkin merkittävästi enemmän yhteistyöstä eri yliopistoissa ja yrityksissä hajalla olevan teknologisen tiedon kumuloimiseksi huippuunsa. Suomalaisten ja saksalaisten yliopistojen ja yritysten kumppanuus vahvistaisi tätä.