Blogi

The Founding Father of the 250 year old Nordic Principle of Publicity came from Kokkola, Finland

This year we celebrate 250 years of the Nordic Principle of Publicity. It is perhaps not so well known that the founding father of this principle came from Finland. In Ostrobothnia, in the region of (current) Kokkola, 500 km to the North-West of Helsinki lived Anders Chydenius, one of the most important politicians of the Sweden-Finland in the 18th century. Who was this pioneer and outspoken defender of free trade and industry, free emigration, freedom of press and information, freedom of religion and the rights of the rural working class? Anders Chydenius (1729-1803) was a multitalent, clergyman and physician, and even musician – conducting a small orchestra of his home town. But most of all he was a passionate and radical writer and politician, representative at the Diet of the Swedish Realm. Because of his avant-garde thinking in free trade, published in his articles in the 1790s, he is sometimes called “Scandinavia’s Adam Smith. (This reference was made also in the title of the publication of his selected papers, published in English a couple of years ago: “Anticipating the Wealth of Nations. The Selected Works of Anders Chydenius, 1729-1803, ed. by Maren Jonasson and Pertti Hyttinen, Routledge 2011.) His activities for free trade greatly benefitted the towns of Ostrobothnia and the whole region as the coastal towns  Oulu, Kokkola, Vaasa and Pori were finally granted free sailing rights. As his most important achievements Anders Chydenius himself regarded his writings against censorship, for freedom to publish and access to free information, which indeed resulted in the adoption of the most liberal freedom of the press decree ever in 1766, forming the...

Euroopalla onkin hyvä tulevaisuus!

Ranskalaisen Le Monden artikkelissa syyskuussa ilmaistiin jälleen huoli Euroopan ongelmista, joiden todettiin (jälleen) kumpuavan väestön ikääntymisestä ja teknologisen kehityksen hiipumisesta ( « La vie sans croissance – destin des pays industrialisés. La stagnation résulterait de l’épuisement du progrès technique et du vieillissement de la population », Le Monde 3.9.2015). Tämän vuoksi on mielenkiintoista, että Saksassa on viriämässä keskustelua, joka viittaisikin Euroopan parempaan tulevaisuuteen. Ohessa pari esimerkkiä näistä vielä ehkä piilossa olevista toisen suuntaisista puheenvuoroista. Euroopan väestö saa voimakkaan kasvusysäyksen muuttoliikkeen ansiosta    Saksalainen, maailmanlaajuisesti toimiva konsulttitoimisto Simon-Kucher & Partners juhlisti syyskuussa 30-vuotista toimintaansa Frankfurt am Mainissa pidetyssä seminaarissa. Toimiston perustaja Prof. Dr. Hermann Simon, (kirjoittanut mm. Hidden Champions of the 21st Century) viittasi juhlaesitelmänsä aluksi Le Monden artikkeliin ja muutamiin muihin kasvupessimisteihin, mm. kansantaloustieteilijöihin Daniel Cohen, Larry Summers, Robert J. Gordon. Hänen viestinsä oli kuitenkin positiivinen näkemys siitä miten maailman kehittyy vuoteen 2030 mennessä, ja etenkin vuoteen 2050 mennessä, mikä on vain 35 vuotta eteenpäin! Hän havainnollisti maailman talouskasvuennustettaan esittämällä, että vuoden 2030 tilanteessa koko maailman reaalinen bruttokansantuote olisi kasvanut kaksi kertaa Yhdysvaltain nykyisen bkt:n verran. Arvio perustuu varsin maltillisiin keskimääräisiin kasvulukuihin v. 2014-2030, ja ilman että Afrikan kasvua on otettu huomioon. Hänen pitemmän aikavälin positiivinen talousnäkemyksensä perustuu Euroopan väestön kasvuun. Kun YK:n ennuste (vuodelta 2012) osoittaa esim. Saksan väestön vähenevän nykyisestä 82 miljoonasta 73 miljoonaan, hän ennustaa väestön kasvavan 93 miljoonaan. Näin suuri väestönkasvu on hänen visiossaan mahdollista siksi, että vaikka syntyvyys Euroopassa on alhainen Eurooppa hyötyy muun maailman huikeasta väestönkasvusta maahanmuuton ansiota. 35 seuraavan vuoden aikana Saksaan tulisi 600 000 maahanmuuttajaa vuodessa, ja näin etenkin nykyisin Ruhrin alueella ja entisen Itä-Saksan alueella tapahtunut väestökato pysähtyy ja väestömäärä kääntyy nousuun. Koko...

Hallintarekisterikielto syytä poistaa. Lainsäädäntö ja käytännöt yhteiseurooppalaisiksi.

Suomalaisten arvopaperiomistusten rekisteröintijärjestelmä poikkeuksellinen                                                   Jokaisen suomalaisen arvopaperiomistukset on tällä hetkellä kirjattava Euroclear Finlandin ylläpitämille arvo-osuustileille, joista ne ovat yleisölle, ml. toimittajat, ajantasaisesti saatavilla. Suomalaisia sijoittajia sitova hallintarekisteröimiskielto on poikkeuksellinen. Useimmissa maissa arvopaperisijoittajilla ei ole henkilökohtaisia tilejä, vaan arvopaperien omistus on rekisteröity arvopaperikeskuksessa ns. moniportaisena järjestelynä säilyttäjän, eli pankin tasolla. Pankit puolestaan hallinnoivat rekisteriä asiakkaistaan. Hallitus on nyt valmistelemassa pitkään vireillä ollutta hallintarekisteröimiskiellon poistamista myös suomalaisilta sijoittajilta. EU:n laajuisen pörssikaupan vapauduttua tavoitteena on ollut tehostaa eurooppalaisten arvopaperimarkkinoiden toimintaa ja luoda yksi yhteinen eurooppalainen arvopaperien selvitys- ja suoritusjärjestelmä, eli ns. Target2 Securities (T2S)-järjestelmä. Tätä järjestelmää ovat valmistelleet Euroopan Keskuspankki yhdessä kansallisten keskuspankkien ja keskeisten arvopaperikeskusten kanssa. Hanke on ollut mittava ja kestänyt vuosia, mutta sen vaiheittainen käyttöönotto on viime kesäkuussa alkanut aikataulun mukaisesti. Maallikollekin on aika selvää, että tätä EU:n laajuista infrastruktuuria ei olisi voitu tehokkaasti rakentaa Suomessa käytössä olevan suoran rekisteröinnin periaatteen pohjalta. Satoine miljoonine henkilökohtaisine tileineen se ei mitenkään olisi järjellisesti hallinnoitavissa. Hallintarekisterikiellon poistaminen avaa arvopaperien säilytys- ja suoritustoiminnan kilpailulle Moniportaisen hallintarekisterikäytännön salliminen myös suomalaisille arvopaperisijoittajille on tarpeen, jotta arvopaperien säilytys todella avautuisi kilpailulle. Näin suomalaisetkin sijoittajat pääsisivät hyötymään täysimääräisesti uuden eurooppalaisen järjestelmän tuomista kaupankäynnin kustannusten alenemisesta. Mikäli pitäydytään arvopaperiomistuksen suoran rekisteröinnin vaatimukseen ja näin edellytetään Suomea varten räätälöityä järjestelmää, on epätodennäköistä, että Suomen markkinoille tulisi uusia palveluntarjoajia. Myös arvopaperiomistuksiin liittyvien talousrikosten selvittelyn tehostamiseksi pyrittävä EU:n laajuisin harmonisoituihin menettelyihin                                                  ...

Tarvitaan eurooppalaisia päätöksiä

Toisen maailmansodan runteleman Euroopan vakaa kulku rauhanliitoksi, vauraaksi ja liberaalin demokratian ja ihmisoikeuksien toteuttajaksi on globaalilla tasolla tarina vailla vertaa. Nyt Kreikan onnettoman kehityksen myötä koko menestystarina uhkaa päättyä ja epävarmuus Euroopan tulevaisuudesta lisääntyä. Meille eurooppalaisille maanosamme yhdentyminen on globalisaatiostrategiamme, sen lisäksi että se on edelleen oleellinen rauhanprojekti. Aikamme merkittävin megatrendi, globalisaatio, on avannut markkinoita ja tuonut vaurautta, mutta myös muuttanut maailman työnjakoa. Eurooppa ei ole toistaiseksi pystynyt tarvittaviin taloudellisiin rakennemuutoksiin, vaan on takertunut vanhaan. Populistiset voimat hyödyntävät kansalaisten pelkoja lietsoen nationalismia ja protektionismia. Globalisaatio on kuitenkin peruuttamaton jo siitäkin syystä, että sen perimmäinen käyttövoima on teknologinen kehitys ja internet, joita ei saa peruutettua. Eurooppalaisten ainoa keino vaikuttaa arvojensa puolesta, esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden pelisääntöihin, on toimiminen yhdessä globaalilla tasolla. Tämä pätee myös moniin muihin elintärkeisiin ilmiöihin, jotka eivät kunnioita kansallisvaltioiden rajoja, kuten ilmastonmuutokset, lisääntyneet pakolaisvirrat. Nämä kaikki huutavat yhtenäisyyttä Eurooppaan – puhumattakaan yhä imperialistisemmaksi muuttuneen ja demokratiakehityksessään taantuneen Venäjän toimista EU:n rajoilla. Tämän vuoksi Kreikasta irti päästäminen on vaarallista, vaikka Kreikan käyttäytyminen onkin ollut sopimatonta. Euro ei ole pelkkä valuuttajärjestelmä. Euroalue on rahaliitto, josta eroaminen huojuttaa koko sen luottamusperustaa. Ja – kuten Saksan liittokansleri Merkel on sanonut – ”jos euro huojuu, huojuu koko Eurooppa”. Eurooppa-projekti on tänään vähintään yhtä tärkeä kuin sitä perustettaessa. Kansalaisten myös Suomessa on syytä toivoa johtajiltaan kärsivällisyyttä ja viisaita eurooppalaisia...

Saksan Energiewende mullistaa sähkömarkkinoita maailmanlaajuisesti – miksei Suomi menisi mukaan?

Viimeaikaiset tapahtumat Fennovoiman Hanhikivi-ydinvoimalahankkeen ympärillä viimeistään saavat kansalaisen hämilleen. Paitsi että hankkeeseen sijoittajiksi ei tunnu löytyvän kotimaista kiinnostusta elinkeinoelämän puolelta, hanke herättää monia aiheellisia epäilyjä paitsi ydinvoiman ja jätteiden varastoinnin turvallisuuden ja koko hankkeen taloudellisuuden suhteen, myös turvallisuuspolitiikan kannalta. Koko Suomen pitkän linjan energiapoliittinen valinta alkaa näyttäytyä hatarasti perustellulta ja EU:n muotoutumassa olevan energiapolitiikan valossakin kummajaiselta. Kun lukee asiantuntijoiden kirjoituksia tulemana on, että energiamarkkinat ovat muuttumassa radikaalisti uusiutuvien puhtaiden energiamuotojen teknologisen ja kaupallisen kehityksen edettyä odotettua nopeammin. Myös suomalaisten teknisten yliopistojen asiantuntijat tuovat aikaisempaakin ponnekkaammin esiin aurinko- ja tuulienergian käyttöön ja energiansäästöön perustuvan strategian etuja Suomen taloudellisen kasvun ja työllisyyden kannalta. Olisiko Suomen syytä miettiä uudelleen energiastrategiansa, niin että Suomesta ei tosiaankaan tulisi ”epäonnistuneiden ydinvoimahankkeiden ulkomuseo, joka samalla putoaa kelkasta vihreän talouden kehittämisen saralla” (kuten nykyinen elinkeinoministerimme taannoin napakasti totesi), ja jonka strategiseksi kärjeksi pahimmillaan saattaisi jäädä ydinjätteiden varastointi peruskallioonsa. Tätäkö haluamme? Vai voisimmeko vielä kääntää suuntaamme ja mennä mukaan hyödyntämään Saksan mullistavaa energiapoliittista käännettä. Kehittyneistä maista harva on panostanut yhtä paljon kuin Saksa löytääkseen ratkaisun ilmaston lämpenemisen estämiseen ilman ongelmallista ydinvoimaa. Saksan etenkin aurinko- ja tuulienergian hyödyntämiseen ja sähköä säästävien laitteiden ja järjestelmien kehittämiseen perustuva Energiewende -politiikka on tuottamassa tuloksia: Saksa on suurista teollisuusmaista edelläkävijänä kyennyt muutamassa vuodessa nostamaan uudistuvien energialähteiden osuuden sähköntuotannostaan 30 prosenttiin. Panostukset ovat kovia, kun tavoitteena on osuuden nostaminen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja 80 prosenttiin vuonna 2050. Niiden seurauksena tuuliturbiinien ja aurinkopaneelien kysyntä on huimasti kasvanut, ja esimerkiksi houkutellut suuret kiinalaiset aurinkopaneelien tuottajat markkinoille. Näin paneelien kustannukset ovat alentuneet, ja köyhemmätkin maat ovat alkaneet pohtia mahdollisuutta hypätä yli fossiiliperusteisen sähköntuotannon suoraan puhtaaseen aurinko- ja tuulienergiaan. The New York Times -lehdessä 14.9.2014 olleessa...

Kulttuuri tarvitsee lisärahoitusta yksityishenkilöiltä – ja samalla ”kulttuurilähettiläitä”

Kulttuurilaitokset Suomessa ovat voineet toimia valtaosin julkisin varoin. Tulevaisuudessa budjettivaroihin tukeutuminen ei ole kuitenkaan enää mahdollista samassa määrin kuin ennen. Koko julkisen talouden säilyminen kestävänä edellyttää tiukkaa menokuria ja uudistumista myös kulttuurin alueella. Tämä ilmenee myös uuden hallituksen ohjelmasta. On hyvä, jos jatkossakin pystymme verovaroin rahoittamaan kulttuurielämän perustan, mutta lisärahoitusta täytyy saada lisääntyvästi yksityisistä lähteistä. Yksityisen lisärahoituksen hankkiminen tulee olemaan vahvasti kaikkien maamme kulttuuritoimijoiden agendalla. Valtaosa kulttuurilaitosten lisärahoituksesta tulee yksityisiltä säätiöiltä. Esimerkiksi Helsingin Sanomain Säätiön ja Koneen säätiön merkittävällä rahoitustuella on saatu konservoitua ja digitoitua Kansalliskirjaston keskiaikaiset pergamentit niin että nyt meillä suomalaisilla on netissä tutustuttavana loistavasti kirjallista historiaamme valaiseva kokoelma ”Kirjava keskiaika” ja lisäksi kansainvälisille tutkijoille tarkoitettu ainutlaatuinen Fragmenta membranea –tietokanta. Molemmat kokoelmat tuovat tietoisuuteen Suomen keskiaikaista historiaa ja paikantavat Suomen siltäkin osin Euroopan kartalle.  Näitä ei olisi voitu toteuttaa ilman kyseisten säätiöiden rahoitusta. Yhä enemmän lisärahoituksen hankinnassa joudutaan kuitenkin kääntymään myös suoraan yksityisten kansalaisten puoleen. Tämä ei ole niinkään huonoa. Lisärahoituksen hankkiminen mobilisoi paitsi kulttuurintuottajia ja kulttuurielämää yleensä, myös sitä keskimäärin paljon aikaisempaa vauraampaa väestöä ja kansalaispiirejä, jotka ovat kasvaneet hyvinvointiyhteiskunnassa, saaneet hyvän koulutuksen ja vaurastuneet. Nyt on paljon laajemmilla joukoilla mahdollisuus suoraan tukeen haluamilleen asioille kuin esimerkiksi köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa. Eikä ole kyse pelkästään rahasta. Kulttuuri virkistää, innostaa, luo lisäarvoa. Kulttuurin ja sivistyksen merkitystä kansakunnan menestystekijänä ei voi liikaa korostaa. Yksittäiset kulttuurilaitoksemme tarvitsevat tahoja ja henkilöitä, jotka tuntevat instituution ja puhuvat sen puolesta – rahan lisäksi tarvitaan kulttuurilähettiläitä. Kansalliskirjastossa on oivallettu kääntyä kansalaisten puoleen suoraan ja ryhtyä keräämään varoja myös pienemmistä puroista. Merkkipäivätervehdyksistä alkuun lähteneet nimikkorahastot ovat muodostuneet merkittäviksi rahoitusmuodoiksi tutkimuksissa tarpeellisten alkuperäislähteiden hankkimiseksi ja kunnostamiseksi.  Kirjastossa on myös järjestetty pienimuotoisia ”Viiniä ja kirjoituksia” -tilaisuuksia, joiden...

Mistä hinnasta olisit valmis luopumaan sananvapaudesta?

”Vapaus matkustaa, valita asuinpaikkansa, osallistua maan ongelmien ratkaisuun, mahdollisuus lukea ja kuunnella sitä, mitä pitää tarpeellisena ja sananvapaus ovat aineettomia etuja, joita ei voi laskea rahassa.” ”Tätä on vaikea selittää ihmisille, jotka ovat syntyneet demokratioissa. Olen useasti törmännyt vasemmistolaisiin intellektuelleihin, jotka yrittävät osoittaa, että Deng Xiaoping oli oikeassa erottaessaan taloudelliset ja poliittiset reformit ja aloittaessaan toimivan ja kasvavan markkinatalouden luomisen ilman pyrkimystä poliittiseen liberalisointiin.” Näin Jegor Gaidar teoksessaan ”Imperiumin tuho – oppitunteja tämän päivän Venäjälle” (s. 45). Taloustieteen tohtori Jegor Gaidar oli Venäjän 1990-luvun talousuudistusten keskeinen johtaja, tutkija, nimeään kantavan Talouspolitiikan Instituutin (Gaidar Institute for Economic Policy) perustaja. Venäjänkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 2006, juuri ennen hänen kuolemaansa samana vuonna. Teos ilmestyi suomeksi viime vuonna. Teos testamenttaa viljalti ajateltavaa tämän päivän Venäjän analyysiin. Nyt kuitenkin yllä mainittujen sitaattien herättämistä ajatuksista, jotka tuntuvat tutulta. Ainakin itse olen törmännyt tällaisiin mielipiteisiin meilläkin – sekä keskusteltaessa Kiinan demokratian ja ihmisoikeuksien puutteesta että puheen kääntyessä elämään esimerkiksi Neuvosto-Virossa tai DDR:ssä. Ei ole harvinaista, että kuulee vakuutteluja ns. tavallisten ihmisten elämän noissa oloissa olleen kohtuullisen onnellista ilman näitä vapauksiakin. Vähän samantapaiseen keskusteluun joutuu aika usein myös kun puhutaan maamme ”suomettumisesta”. Sanotaan, että ei se nyt oikeastaan häirinnyt ”tavallisten” suomalaisten arkea. Eikö siis esimerkiksi sillä, että Neuvostoliitto puuttui Suomen hallituksen kokoonpanoon ja että tasavallan presidentin valinta sovittiin ilman vaaleja ollut tavallisille äänestäjille merkitystä? Eikö lehdistön ja kirjakustantajien itsesensuuri herättänyt kansalaisissa epävarmuutta? Itse nuo ajat eläneenä muistan toisin. Nämä asiat huolestuttivat myös tavallisia ihmisiä. Nyt huolestuttaa sekin, että joissakin puheenvuoroissa on paheksuttu jopa suomettumisen analysointia ja siitä puhumista leimaamalla tällainen puhe ”epäisänmaalliseksi”. En arvioi ”suomettumisen” määrittelyä enkä poliittista välttämättömyyttä kylmän sodan aikaisessa Euroopassa, mutta en toisaalta voi...

Finnish and European identity

In the current Finland and also elsewhere in Europe, nationalism and populism seem to be the trend. So, it is quite brave to even try to put forward issues relating to European identity and European citizenship. Anyhow we should. There are, as we know from the history, so many disastrous examples of herd behavior related to nationalism, the ultimate being war. As former French President Mitterand has said: “Nationalism – c’est la guerre”. Of course European identity cannot develop so that citizens first abandon their own national identity and adopt a new European identity. European identity develops through our understanding that we can realize our national characteristics better when united than alone. Flourishing societies and cultures have never been those in isolation. On the contrary, it is exactly those societies which have best been able to participate in a creative dialogue in international communities that are wealthier and richer in culture. National and European identity do not compete. Finland is a good example of this orientation. In the beginning of the Finnish national awakening mid-1800s it was clearly understood that our national identity and true freedom in the end will emerge not from being alone and separate but from participating and taking responsibility in the world from various perspectives. This is reflected brilliantly in the writings of Aleksis Kivi (1834-1872). In his beloved novel “Seven Brothers”, he leads the rebelling brothers, who first took the solution to escape from the treacherous world to the isolation in the wilderness of “Impivaara”, back to become active members of the civil society. I hope and believe that despite some tendencies of isolation...