Neljäs teollinen vallankumous – Suomi mukaan Saksan kumppanina

Katajanokalla, 13.3.2016

Pari vuotta sitten innostuin tutustumaan teolliseen internettiin ja sen myötä ”4. teolliseen vallankumoukseen”. Siihen asti teollinen vallankumous oli merkinnyt minulle – monien muiden tavoin –  historiaa, 250 vuotta sitten höyrykoneen keksimisestä alkaneita radikaaleja taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Yhtäkkiä ”teollinen vallankumous” nyt ”neljäntenä” tuntuukin olevan kaikkialla.  Se oli mm.  World Economic Forumin tämänvuotisen Davosin kokouksen keskeinen teema.  Ja toisin kuin aiemmat ”vallankumoukset”  (1784 höyrykone, mekaaniset tuotantovälineet; 1870 sähkö, työnjako ja massatuotanto; 1969 elektroniikka, IT, automatisoitu tuotanto), neljäs, cyber-fyysisiin järjestelmiin perustuva teollinen vallankumous on kehitysnopeudeltaan aivan eri luokkaa.  Miljardien ihmisten mahdollisuudet olla yhteydessä toisiinsa mobiililaitteilla, joilla on uskomaton suorituskyky, kapasiteetti ja tietoyhteydet, ovat vertaansa vailla. Kehittymässä olevat teknologiset läpimurrot tekoälyn, robotiikan, asioiden internetin, automatiikan, 3D-monistuksen, nanoteknologian, bioteknologian, materiaalitieteen, energian varastoimisen ja kvanttilaskennan alueella ovat moninkertaistamassa näitä mahdollisuuksia. Neljäs teollinen vallankumous on etenemässä eksponentiaalisella pikemminkin kuin lineaarisella vauhdilla!  Se koskettaa kaikkia toimialoja kaikissa maissa vaikuttaen koko tuotannon, liikkeenjohdon ja hallinnan laajuudelta.

Tämä on luonnollisesti kiehtovaa ja pelottavaakin. Kehitys on kuitenkin väistämätöntä, ja siihen on mentävä mukaan siitä saatavien hyötyjen vahvistamiseksi.  Asiantuntijoiden mukaan Suomessa on huippuluokan software- osaamista nimenomaan kone- ja laiteteollisuuden uudistamiseen teollisen internetin koko arvoketjun osalta: tietoturvaa, verkkoja (5G –kehitys), avaimia avoimen datan hyödyntämiseksi jne. Lisäksi meillä on edelleen modernia kone- ja laiteteollisuutta, joka sitä voi testata ja soveltaa.  Tämä on sitäkin tärkeämpää, sillä kuluttajaorientoitunut palvelutoiminta ei ehkä sittenkään ole meidän pääjuttumme. Meillä ei toisin kuin ruotsalaisilla ja tanskalaisilla ole lähellekään saman mittaluokan kansainvälisiä kulutusbrändejä, eikä niitä näytä helposti syntyvän.

Mutta me olemme insinöörikansaa. Markkinat ovat kuitenkin pienet ja resurssit niukat. Siispä on löydettävä kumppani? Mistä?

Saksa on Suomen kannalta kiistatta tärkeä, sekä kulttuurisesti, poliittisesti että kaupallisesti. Erityisesti tulee nostaa esille Saksan perinteinen kone- ja metallituoteteollisuus.  Saksan  neljännen teollisen vallankumouksen ohjelma ”Industrie 4.0” määrittelee Saksan tavoitteeksi myös tulevaisuudessa pysyä merkittävänä valmistavana teollisuusmaana hyödyntämällä yritystensä osaamista tuotannon- ja toiminnanohjausjärjestelmien toimittajana ja ”älykkäiden” koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden valmistajana. Tavoitteena on kytkeä ohjausjärjestelmät ja älykkäät koneet ja laitteet tietoverkon välityksellä pitkälti itseohjautuviksi järjestelmiksi. Samalla asiakkaat ja liikekumppanit pyritään kasvavassa määrin integroimaan osaksi yritysten liiketoimintaprosesseja ja arvoketjuja. Ks. mm. Timo Nikinmaa: Kone- ja metallituoteteollisuuden visio 2025, ETLAn raportti 28/2014.

Saksassa on jo nyt on saatu merkittäviä tuloksia. Saksalaiset  firmat (Schmitz-Cargobull, BMW) käyttävät huippumoderneja, uusinta teknologiaa hyödyntäviä logistisia ratkaisuja, joilla yritysten kannattavuus on trimmattu huippuunsa. Juuri näiden toimien kautta Saksalla – ja Euroopalla – arvioidaan teollisen internetin ja 4. teollisuuden vallankumouksen hyödyntäjänä olevan etumatkaa muuhun maailmaan – Yhdysvaltoihin – nähden. Huolimatta siitä, että Länsi-Euroopassa on maailman tiukimmat säännöt koskien työvoimaa ja tuotantovälineitä, nämä yritykset ovat onnistuneet erittäin kilpailluilla toimialoilla.

Saksan kone- ja metallituoteteollisuuden menestys ja Teollisuus 4.0 -hanke ovat kiinnostavia Suomelle monesta syystä. Saksa on kulttuurillisesti lähellä Suomea. Molemmissa maissa asuu ”insinöörikansaa”, maat ovat samankaltaisia elinkeinorakenteeltaankin. Molemmat maat tuottavat investointihyödykkeitä, pitkälti vientiin EU:n ulkopuolelle kehittyviin talouksiin, joissa kysyntä on kasvavalla trendillä. Kone- ja metallituoteteollisuudella on molemmissa maissa pitkät perinteet, ja myös teknis-taloudelliselle yhteistyölle on historiallinen pohja.

Perinteisen ajattelun mukaan yrityksen tulisi ennen vientiä trimmata tuotteensa kotimarkkinoilla. Suomi on kuitenkin pieni markkina-alue ja myös resurssit tuotekehittelyyn ovat vähäiset. Onkin kysyttävä, kannattaisiko meidän yritystemme rakentaa tiiviimmät suhteet Saksaan? Kuuluvathan molemmat maat EU- ja euromaina EU:n laajojen kotimarkkinoiden ytimeen.

Ehkä EU:n ulkopuolisille kehittyville markkinoille – mm. Kiinaan – voisi loppujen lopuksi mennä paremmin kun lyöttäytyisi yhteen saksalaisen yrityksen kanssa: Luottamus saksalaiseen laatuun ja toimitusvarmuuteen on maailmalla niin suuri, että muita laatutakuita ei useinkaan tarvita. Markkinointiinkin tulisi enemmän voimaa yhteistyössä suuren ja vauraan Saksan yritysten kanssa. Saksassa on kone- ja metallituoteteollisuuden laaja ja elinvoimainen pienten ja keskisuurten yritysten verkko, jonka potentiaalinen kysyntä teollisen internetin innovaatioihin voisi antaa työtilaisuuksia suomalaislille teollisen internetin ketterille kehittäjille.

Tiiviimpi yhteistyö myös tutkimus- ja kehitystoiminnassa on kannatettavaa mm. Berliinissä, joka on nopeasti kehittymässä ”luovan luokan” tieteen ja taiteen keskukseksi. Koko Brandenburgin alue useine teknisine yliopistoineen on asiantuntijoiden arvioissa pyrkimässä ripeästi 100 vuoden takaiseen asemaansa maailman insinööritieteen keskuksena.

Suomella on tarjottavana korkeatasoista osaamista, ja ehkä pienen maan tuomaa joustavuuttakin. Saksa tarvitsee oman strategiansa tueksi sopivia kumppaneita. Saksasta on opittavaa ja se tarjoaa yhteistyömahdollisuuksia. Saksa on maantieteellisesti lähellä oleva vauras euromaa: innovaatioyhteistyö saattaisi suuremmalla todennäköisyydellä kuin kaukaisempien kumppanien kanssa tuoda työpaikkoja myös Suomeen.  Onko Suomen Saksa-strategia kunnossa?