”Oikeus tietää, oikeus sanoa” – presidentinvaaleissa keskusteltava kaikista kansallisen turvallisuuden kysymyksistä

Berliinissä, 1.11.2017

Vähän etäämmältä – jopa täältä Berliinistä – näkee paremmin. Hämmästyneenä panin merkille, että Suomessa on syntynyt kiivas keskustelu muistiosta, jossa Turvallisuuskomitean kokonaisturvallisuuden ennakointiverkosto (noin 40 asiantuntijaa) esitti arvioita millä tavoin ja millä tavoitteilla Venäjä saattaisi pyrkiä vaikuttamaan Suomen vaaleihin. Aika relevantti toimeksianto ajatellen vaikka löydöksiä, joita on tullut esiin selvitettäessä (mm. Facebookin ja Googlen toimin) Venäjän vaikutusta Yhdysvaltain tai Ranskan presidentinvaaleihin ja siihen keskusteluun, mitä yleisesti käydään kybervaikuttamisesta muuallakin. Nämä ovat asioita, jotka askarruttavat kansalaisia. Niistä pitää saada esittää arvioita – ja myös ”tyhmiä” kysymyksiä.
Mikä ihme estää tällaista keskustelua Suomessa, sana- ja painovapaudellaan ylpeilevässä maassa, jossa viime vuonna vietettiin kokkolalaisen Anders Chydeniuksen aikaansaaman, maailman ensimmäisen edistyksellisen painovapauslain 250-vuotisjuhlaa tunnuksella ”Oikeus tietää, oikeus sanoa”. Mitä vastuulliset poliitikkomme ajattelevat leimaamalla normaalia, perusteltua kritiikkiä yhä autoritaarisemmaksi muuttuvaa imperialistista Venäjää kohtaan esittävät henkilöt ”russofobian” lietsojiksi. Tulee mieleen 1970-luvun suomettumisen ajat, jolloin leimasana ”neuvostovastainen” ajoi samaa tarkoitusta. Tyypillisimmillään tämä tulee esiin Nato-keskustelussa. On kunnioitettavaa, että jotkut silti uskaltavat Nato-jäsenyyttäkin viileästi analysoida. Keskustelu kuitenkin tuppaa tyssäämään heti alkuunsa kirjoittajan henkilön leimaamiseen, eikä hedelmällistä, kansalaisten toivomaa kansalaiskeskustelua pääse syntymään.
Onko niin, että poliittinen eliitti on etääntynyt tavallisista kansalaisista siinä määrin, että ei luota heidän arvostelukykyynsä ja tarpeeseensa saada kunnon vastauksia ihan perusteltuihin turvallisuushuoliin. Kansalaisena haluan vastauksia Suomen turvallisuuspolitiikan perusteisiin, keskustelua kaikista mahdollisuuksista ”optioineen” ja liittoutumisineen. Se kuuluu Anders Chydeniuksen kotimaan kansalaisille, 100-vuotisesta itsenäisyydestään ylpeille suomalaisille. Se kuuluu oikeuksiimme EU:ssa, länsimaisessa demokratiassa. Meitä on monia, jotka kaipaamme avointa keskustelua.
Presidentin tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Presidentti on armeijan ylipäällikkö. Presidentinvaaleissa, jos missä, on luontevaa käydä tätä keskustelua.